Tiistai 10.3.

Päivän ohjelmistoon kuului suunnata Sisilian pääkaupunkiin Palermoon. Aamu lähti käyntiin herätyksellä klo 5.45. Aamupalaksi oli tarjolla nutellaleipää ja appelsiinimehua. Väsyneenä, mutta silti innoissamme tulevasta päivästä raahauduimme hostimme kanssa autoon ja lähdimme ajamaan Malettosta kohti Brontea, josta bussi starttasi klo 6.30.

Väsy painoi takaraivossa koko bussimatkan ja osa taisi siinä nukkuakkin. Italialaiset hölöttivät koko matkan takapenkillä kovaan ääneen (tyypillisesti), joten pieni pysähdys huoltoasemalla ei tehnyt ollenkaan pahaa. Maisemat olivat tuolla 3 tunnin matkalla upeat. Aurinko paistoi enemmän, mitä lähemmäksi Palermoa tulimme. Perillä Palermossa oli noin +15 astetta, joka oli kivaa vaihtelua oman kaupungin sateiseen ja pilviseen säähän.

Lädimme kiertelemään oppaan avulla erilaisia kirkkoja. Kävelimme pitkin Palermon katuja. Aurinko paistoi koko päivän. Kävimme kolmessa eri kirkossa, jotka kaikki olivat omalla tavallaan hienoja. Opas kertoi meille mm. kirkkojen seinämaalauksista. Osa kirkoista oli Suomeen verrattuna paljon suurempia ja koristeellisempia. Viimmeinen kirkko, minne menimme, huomasimme olevamme enää vain Suomi-porukalla. Taisi italialaisilla ja turkkilaisilla loppua mielenkiinto kirkkoihin siinä vaiheessa. XD

Kirkkojen jälkeen kokoonnuimme kaikki eräälle aukiolle. Yhtäkkiä jokin tuntematon mies ajoi mopollansa kadulle kaikkien  meidän eteen. Kaikkien meidän yllätykseksi hän laittoi stereot soimaan ja alkoi tanssia Shakiran ja Macarenan tahtiin. Tästä riemu ratkesi ja lähdimme mukaan tanssimaan. Perusitalialaista toimintaa... Se oli ehkä päivän parhain juttu joka ei heti unohdu. 

Tanssien jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja päädyimme jonnekkin ravintolaan, jossa oli muistaakseni kolme kerrosta. Saimme kuin saimmekin lopulta hyvät paikat. Päätimme tilata kaikki suomalaiset Sisilian perinteisen hampurilaisen. Ensivaikutelma hampurilaisesta näytti jo hieman epäilyttävältä (hyytelömäinen liha josta erottui suolia), mutta kun hetken kuluttua saimme kuulla hampurilaisen lihan olevan vasikan pernaa, jäi hampurilaiset lautaselle sen enempää miettimättä. Kuvakin kertoo jo ehkä jotain... No tietääpähän ensikerralla mitä ei ainakaan kannata tilata. =D

Tästä matka jatkui jonnekkin toiseen kaupunginosaan, jossa meillä oli noin tunti aikaa kierrellä kauppoja. Italialaisilla oli tapana olla aina myöhässä kaikesta, joten ei haitannut vaikka myöhästyimmekin sovitusta ajasta noin vartin. Jalat väsyneinä menimme linja-autoon ja 3 tunnin ajomatka oli vielä edessä. IIlalla menimme erään hostin luo yökylään, jonne tuli muitakin hosteja ja heidän parinsa. Kello oli yöllä jotain 2.00 kun vihdoin ja viimen pääsimme untenmaille. Uni maistui rankan päivän jälkeen hyvin.

#selfieeee

Maanantai 9.3.

Maanantaina tutustuimme ensimmäiseen kouluun Liceo Classicoon. Koululla piti olla yhdeksältä, joten luonnollisesti lähdimme parini skootterilla vasta kymmentä vaille. Skootterin kyydissä saikin sitten vähän pelätä, kun käännyttiin mutkaisille ja jyrkille pikkukujille - oikotie, ilmeisesti.

Pääsimme koululle kuitenkin ruhjeitta, emmekä olleet edes myöhässä. Loputkin ihmiset saapuivat paikalle ja noin vartin yli yhdeksän meidät päästettiin sisään. Kävelimme pariemme kanssa koulun käytäviä pitkin samalla kun koulun muut oppilaat taputtivat meille ja toivottelivat meitä tervetulleiksi. Vain punainen matto puuttui :D

Meidät istutettiin koulun saliin kuuntelemaan tervetuliaispuhetta ja oppilaiden lauluja - Suomen ja Turkin kansallislaulutkin kajahtivat komeasti, tosin nauhalta. Koulun rehtori ja Nelsonin linnalla mukana ollut opas puhuivat siitä, kuinka hieno tilaisuus Erasmus-hanke on ja kuinka se yhdistää ihmisiä. Suomen ja Turkin opettajat antoivat lahjansa, jonka jälkeen kiertelimme ympäri koulua. Aikaa kuluttaaksemme tanssimme mm. letkistä ja turkkilaista häätanssia ja löysimme tietysti myös wifi-huoneen, jonne osa meistä istahti vähän pidemmäksi aikaa.

Koulun ilmoitustaululla nämä kaksi kuvaa olivat vierekkäin, jokseenkin huvitti :D

Saimme hieman purtavaa koululla, jonka jälkeen meillä oli n. puolitoista tuntia aikaa siirtyä linkkipysäkille. Tanssimista oli vielä pakko jatkaa mm. macarenalla, koska löysimme sopivan loivat portaat. (Tästä ei valitettavasti ole videota.) Pysäkille päästyämme matka jatkui linkillä Cataniaan, jossa meidät jaettiin ryhmiin nähtävyysaarrejahtia varten.

Omassa ryhmässäni ei ollut muita suomalaisia, joten ujuttauiduin parin turkkilaisen seuraan, kun kuulin heidän puhuvan Marvelista :D

Sateesta huolimatta kävimme kiertämässä loputkin nähtävyydet ja kokoonnuimme kaikki lopulta kuuluisan norsupatsaan luo. Ilta oli päätöksessään ja lähdimme takaisin Bronteen - itse olin ainakin umpiväsynyt mutta iloinen uusista tuttavuuksista.

Italialaiset ihmiset

Suomalaiset ovat pidättäytyvää kansaa jotka tavatessaan moikkaavat tai kättelevät. He ovat hyvin omistushaluisia ja tietoisia omasta henkilökohtaisesta tilastaan ja he vartioivat sitä. Täysin toisin kuin italialaiset. Esimerkiksi Sisilian lentokentälle saapuessamme tämän upean noin 12(?) tunnin reissun jälkeen saat yhden pienen innokkaan italialaisen* kaulaasi.

* siis giorgia. 

 Italialaiset ovat siis todella ystävällistä kansaa jatkuvine halauksineen ja poskipusuineen. Näihin kyllä tottuu ajan myötä ja jälkeenpäin niitä jää vähän kaipaamaankin, Mutta yksi asia on johon ei vaan voi suomalaisena tottua ja se on nämä italialaiset aikataulut. Italiassa niitä ei nimittäin ole. 

Siinä missä suomalaisille esimerkiksi koulu alkaa kello kahdeksan niin silloin siellä ollaan ennen kello kahdeksaa tai viimeistään tasan kahdeksalta. Italiassa se tarkoittaisi sitä että koulussa ollaan noin kello kahdeksan, eli noin puoli yhdeksän maissa. Itse pääsin kokemaan tämänkin heti ensimmäisenä päivänä. Kun paikalla piti olla kello 11 me saavuimme hostaajani kanssa paikalle tyylikkäästi päälle tunnin myöhässä. Ei huonompi suoritus. 

Huomasimme myös sen, että italiassa ei ikävä kyllä englanninosaamis taito ole ihan parasta luokkaa. Toki oli poikkeustapauksia, mutta suurimmaksi osaksi englanti ei ollut mitään mahtavaa, itseasiassa joissakin kaupoissa myyjät eivät puhuneet ollenkaan englantia. Samoin hostaajiemme vanhempien kanssa oli vaikea kommunikoida koska muistakseni suurinosa ei puhunut englantia ollenkaan. Ei sillä että me suomalaiset olisimme puhuneet erinomaista englantia mutta kun eräs ystäväni oli kysynyt pitääkö hänen nukkua kengät jalassa, hänen hostinsa oli vastannut että kyllä. Aamulla oltiinkin pidetty kokous siitä miksi hän oli nukkunut kengät jaloissaan. Pieni väärinymmärrys. 

Huomasimme myös että kaikki ohjelmat mitä heiltä televisiosta tulee, on dupattu italiaksi. Olisiko se sitten osasyynä tähän, en tiedä.

-Italialaiset ovat muuten sitä porukkaa jotka pitävät kenkiä jalassa jatkuvasti (paitsi nukkuessaan, kuten yllä mainitsin).

 -Silloin tällöin kuului tuttu huuto ''SELFIEEE'' joka tuli meillekkin hyvin tutuksi. He rakastivat selfieiden ottamista, Niitä räpsittiin koko ajan mikä ei näin jälkeenpäin ole haitaksi, niistä saaatiin aika mukavia kuvia muistoksi. 

-He ovat myös todella suorapuheisia kuten matkalla tuli todistettua. Jos he eivät pitäneet jostain asiasta, henkilöstä tai vaateyhdistelmästä siitä kyllä sanottiin.  

Lyhyesti sanottuna, italialaiset ovat todella ystävällisiä mutta silti suorapuheisia. Kultuuri on täysin erilainen minkä takia heidän makuunsa suomalaiset ovat kylmiä ihmisiä, mutta reissun loppupuolella sanoivat hekin että kyllä meilläkin on aika iso sydän. Ja vaikka miten olisitte varautuneet siihen miten lyhyitä he ovat, tulette silti yllättymään. 

joo nää on turkkilaisia, niitten kanssa oltiin samaan aikaan. Huippujätkiä

Launtai 14.3.2015

Lähtöpäivä eli lauantai alkaa kello 4 aamulla ja edellisen illan juhlat vähän venyivät joten "yön" unimäärä oli huimat 2 tuntia! Itse heräsin heti neljältä, puin vaatteet päälle ja join pienen kuppillisen erittäin vahvaa kahvia. Sitten alkoi panikointi. Oma hostini  ei millään tahtonut herätä vaikka kuinka heräteltiin. Muut perheenjäsenet eivät taas ymmärtäneet miksi pitää lähteä niin aikaisin. Siinä sitten jonkin ajan päästä saatiin viimeinenkin unikeko ylös. Hyvästit heitettiin ja auto starttasi vielä viimeisen kerran "kotini" pihasta. Saavuttiin linkkipysäkille jopa ihan ajallaan! Sen jälkeen alkoi koko reissun rankin osuus: hyvästely. Itse olin niin väsynyt, että en oikein tiennyt mitä ajatella. Ympärillä oli joukko itkeviä ihmisiä jotka tulivat halaamaan mutta tilanne valkeni kokonaan vasta linkissä: osaa näistä ihmisistä ei välttämättä enää koskaan tule näkemään. Yksi elämäni parhaimmista viikoista alkaa nyt olla ohi. Sitte vielä viimeiset vilkutukset linkin ikkunasta ja kotimatka voi alkaa. Tunteet olivat sekaisin ja olo ihan epätodellinen: toisaalta suuri huojennus siitä että ehdimme ajoissa linkkiin ja kotimatka voi alkaa, toisaalta kamala olo siitä että kaikki nämä upeat ihmiset ja paikat jäävät taakse ja toisaalta vaan väsytti niin paljon että olisi vaan tehnyt mieli painaa päänsä linkin ikkunaa vasten ja nukahtaa. Matka lentokentälle kesti noin tunnin.
   Lentokentälle päästyämme luovutimme ruumaan menevät matkalaukut ja haimme matkaliput. Lentokentällä vähän aikaa jouduimme odottelemaan ja siinä odotellessamme kävimme

vielä jossain pikku putiikissa ostamassa jotain kotiinviemistä. Lentokoneessa suurin osa nukkui (minä mukaan lukien). Seuraava laskeutumispaikka oli Kööpenhamina jossa meillä oli sen verran aikaa että ehdittiin käydä syömässä. Kööpenhaminasta alkoi viimeinen lento kohti Suomea. Oli aika huikea tunne nähdä suomalaiset maisemat.
  Helsingin lentokentällä mentiin jännittämään että onko oma laukku tullut perille. loppu hyvin kaikki hyvin, kaikkien laukut tulivat turvallisesti perille. Siirryttiin ulos jossa meitä oli vastassa tuttu karstulalainen linkkikuski. Voin kertoa että oli ehkä maailman hienoin tunne! :D Linkkimatka kohti karstulaa alkoi. Tunnelma oli kovin hiljainen koska suurin osa nukkui. Pysähdyttiin vielä ABC:llä syömässä. Itse havahduin seuraavan kerran jyväskylässä. Huhuh, oli aika hienoa. Loppumatka oli aika levotonta...:D
   Kun päästiin takaisin koululle oli siellä jo suuri joukko onnellisen näköisiä vanhempia odottamassa. Matka oli saatu turvallisesti päätökseen ja taas yhtä huikeaa kokemusta rikkaampana sai palata kotiin. Tämän reissun kautta opin ainakin itse arvostamaan enemmän omaa maatani ja omaa kulttuuriani. Vaikka Italiassa olikin sanoinkuvaamattoman upeaa, on kuitenkin ihanaa päästä omaan kotiin oman perheen luokse. Tätä reissua en tule koskaan unohtamaan! Kiitos! :)

Finnish girls <3

Thank you! <3

Torstai 12.3.2015

Torstaiaamun ohjelmistoon kuului puolestaan matka Syrakusaan. Eihän matkaan voinut kuitenkaan lähteä ilman "tukevaa" aamiaista, jonka nautimme isäntäperheessäni (makeapitoinen aamupala). Bussi lähti ajamaan rannikolle kohti Syrakusaa noin kello 8. Perillä Syrakusassa olimme suurin piirtein aikataulun mukaisesti kello 10 tienoilla. Torstain lämpötila Syrakusassa oli varsin suotuisa. Tuntui siltä kuin olisi Suomessa vihdoin kesä. Huvittavinta oli kuitenkin katsella italialaisten runsasta pukeutumista verrattuna suomalaisiin. 

Bussimme saapuminen Syrakusaan

Pitihän sitä nyt hyviä maisemakuvia ottaa...

Ennen kuin vierailimme kreikkalaisessa amfiteatterissa (400eKr.) kävimme mm. erittäin suuressa luolassa, jota kutsuttiin Dionysoksen korvaksi. Myös käveleminen arkeologisessa puistossa ei ollut hassumpaa... 

"Dionysoksen korva"

Teatro Greco (400eKr)

Amfiteatteri vierailun jälkeen suuntasimme Syrakusan pääaukiolle "Piatsa del Duomolle". Aukiolla sijaitsi mm. tuomiokirkko, joka on rakennettu kreikkalaisen temppelin raunioiden päälle. Saimme kirrellä aukion läheisyydessä pari tuntia. Aikamme kulutimme syödessä paikallisessa ravintolassa. Ruoan päätteeksi oli tietysti saatava hyvää italialaista jäätelöä. Oli hyvin omituista olla jossain niin lämpöisessä paikassa meren äärellä. Uiminen meressä olisi ollut erittäin houkuttavaa. Sydäntä raastavinta oli nähdä kaduilla kuljeskelevia kissoja ja koiria. Kaduilla olevat kojut olivat kuitenkin täynnä kauniita matkamuistoja. Erikoisuutena olivat käsinvalmistetut laavakorut. Hintataso Italiassa oli mielestäni alhaisempi kuin Suomessa, mikä näkyi liikkeissä joissa kävimme. Päivän kruunasi vielä matka Sisilian eteläiseen osaan, Noton barokkikaupunkiin. Perillä Brontessa olimme illalla 10 tienoilla. Päivä Syrakusassa oli varsin ihastuttava tutustuen monenlaisiin nähtävyyksiin!

Tuomiokirkko

Vaniljajäätelöä nutella- kastikkeella 

Noton pääkatu