Italialainen ruoka

Jo kuukausia ennen Italiaan pääsyä olimme puhuneet miten Italialainen ruoka on varmasti ihanaa ja hyvää. Pizzasta ja pastasta kuolattiin kaikkein eniten. Kun Italiaan lopulta päästiin ja jo ensimmäisenä päivänä saimme mahdollisuuden maistaa kymmeniä eri ruokia, kun hostiemme perheet olivat talkoomaisesti tehneet kaikki erilaisia ruokia pääruuasta jälkiruokaan. Pastaa oli paljon, ja pistaasia tungettiin erilaisissa muodoissa kaikkialle, olihan se Bronten ''vihreää kultaa''.

Mielestäni ruoka oli suurimmaksi osaksi hyvää, mutta ''Sicilialainen hampurilainen'' ei itseeni oikein iskenyt. Kyseessä oli siis sämpylä, jonka välissä on erilaisia sisäelimiä. Meidän tapauksessa vasikan pernaa... Pernaburgeri jäi siis jo sen kamalan hajun sekä kauhean koostumuksen takia vain yhteen pieneen haarukalliseen.

Jälkiruuat eivät olleet kauhean makeita, ja niissä oli usein jonkin sortin kreemiä ja pistaasia. Jäätelö oli taivaallista! Se oli koostumukseltaan erilaista ja täyteläisempää kuin ässän litran paketti rainbowin mansikkajäätelöä. Itse ihastuin pistaasijäätelöön.

 Kauan odotettu Italialainen pizza oli ihan jees. Itse tilasin aina margheritan ranskalaisilla, joka oli normaali pizzapohja, jonkä päällä oli taivaallisen hyviä ranskalaisia. Ei se pizza niin erikoista lopulta ollut. Firatista saa ihan yhtä hyviä, ellei parempiakin pizzoja.

Yhteenvetona Italialainen ruoka oli erilaista. Pasta oli yleinen raaka-aine ja pistaasia käytettiin monen ruuan yhteydessä. Pizza ei ollut niin erikoista, kuin aluksi oli odotettu, mutta sitä oli mukavaa syödä, kun samalla keskusteli suuressa ryhmässä muiden kanssa kivassa ravintolassa. Ruoka ei ollut kauhean mausteista eikä tulista. Hyvää oli.